keskiviikko 8. kesäkuuta 2016

KARELIN SAA TYÖPARIKSEEN TURKMEENIN PENTU OTTOMAANIN


TARINOITA TYÖKOIRINA TOIMIVIEN KASVATTIENI ARJESTA, OSA 2:Karelin ja Ottomaani, Loimaa



Little Freak's Habib "Ottomaani" ja Little Freak's Guzar "Karelin"
www.kennellittlefreaks.com



Kesäkuu 2016

Lähestyn Leinosen lammastilaa ja pysäytän auton sähköaidan viereen. Tiedän, että koirat ovat töissä vasemmanpuoleisella laidunlohkolla, laitumen toisessa päässä ja otan kameran valmiiksi esiin. Ehdin vaihtaa muutaman sanan isännän kanssa ennen kuin koirat saapuvat portille. 


Karelin 16kk tunnistaa minut ja vahtihaukku muuttuu ystävälliseksi. Turkmeenipentu Ottomaani 7kk sen sijaan ei enää muista minua. Se lopettaa isännän rauhoitellessa haukkumisen, mutta kulkee edes takaisin, muristen ja karvat pystyssä. Se ei todellakaan halua päästää minua omalle alueelleen.




Jonkin ajan kuluttua pääsemme menemään laitumelle ja hetken haisteltuaan Ottomaani hyväksyy minut ja saan rapsutella sitä. Siinä on tosin haasteensa, koska Karelin haluaa painia. Se tunkee karhumaisen päänsä joka raosta ja taluttelee minua käsivarresta pitkin laidunta. Kasvattajana tunnen sen suvun niin hyvin, etten viitsi yhtään innostaa sitä tai joudun todellakin painimaan.


Leinosen vanha keskiaasiankoira, Sokrates, nukkui pois marraskuussa ja tilalle jäi työkoiriksi enää kaksi vanhaa maremmaa ja nuori Karelin. Kaukaa viisaasti Leinonen päätti ottaa kasvamaan vielä yhden vartijanalun, jottei Karelin jää yksin, jos vanhuksille sattuu jotain. Vanhat ja kokeneet maremmat saivat siis uuden lapsukaisen opetettavakseen.

Ottomaani on keskiaasiankoira, mutta se on niin sanottu turkmeeni eli Turkmen Alabai. Sen suku ja verilinjat ovat Turkmenistanista lähtöisin ja sen jalostuksessa on käytetty vain puhtaita turkmeeneja. Turkmenistan on suljettu maa ja siellä Turkmen Alabai on statussymboli, jonka maastavienti on lailla kielletty. Muualla asuvat turkmeenit pohjautuvat maasta aikanaan, laillisesti tai laittomasti, tuotuihin yksilöihin.



Ottomaanin piti alun perin lähteä työkoiraksi vuoristoon Unkariin, mutta korvien typistämättömyyden vuoksi se jäi Suomeen ja pääsi Leinosen tilalle töihin. Karelin otti uuden tulokkaan riemulla vastaan ja ne ovat olleet erottamattomat siitä asti.




Toukokuussa molemmat maremmat nukkuivat pois. Onneksi ne ehtivät opettaa Karelinille kuinka lampaiden kanssa käyttäydytään. Se on iso ja riehakas uros ja vieraita kohtaan aika raju, mutta lampaiden kanssa hyvin maltillinen. Sillä ei ole hoivaviettiä niitä kohtaan, mutta vartioviettiä kyllä. Ottomaani on osoittanut vartiovietin lisäksi myös hoivaviettiä.  



Viikko sitten Leinonen kutsui aamulla koiria aamiaiselle. Kumpaakaan ei kuulunut, vaikka ne viettivät yleensä yön pihassa lampaiden yöpyessä vielä lampolassa. Leinonen alkoi jo huolestua, kunnes koirat viimein ilmestyivät pihaan tyhjältä laidunalueelta. Molemmat olivat jotenkin levottomia ja Karelin suhtautui Leinoseen hyvin suojelevasti. Ahne koira ei välittänyt sillä kertaa aamiaisestakaan. Päivällä sitten selvisi, että naapuripellolla oli nähty susia aamuyön tunteina. Juuri siltä suunnalta Karelin ja Ottomaani olivat aamulla tulleet. Ne ovat saattaneet olla susijahdissa, kun ei adrenaliiniryöpyn takia ruokakaan maistunut Karelinille.  






Pidimme kuvauksessa pienen tauon ja ajattelimme hiipiä hissuksiin takaisin laitumelle, jos vaikka saisin vielä ennen lähtöä jonkun kivan yllätyskuvan. Karelin huomasi ja tunnisti meidät jo kaukaa, mutta Ottomaani veteli sikeitä eikä herättyään ilahtunut yhtään havaitessaan tunkeilijoita. Sille tuli kiire pelastaa lampaat ja häätää tunkeilijat.





Ensi yöstä alkaen lampaat jäävätkin yöksi laitumelle vartijoidensa kanssa. Leinosta ei huoleta naapurissa nähdyt sudet. Ei minuakaan.